Esitelmä sukuseuran kokouksessa 25.7.1999

Törnströmin veljekset – Sven Israel, Bengt Justus ja Johan Fredrik

Kolme vuotta sitten pidetyssä Törnström-Hiidenheimo -sukuseuran perustavassa kokouksessa tässä samassa paikassa kerroin Israel ja Maria Charlotta Törnströmistä Oravalan Niemelän omistajina 1800-luvulla. Tänään olen luvannut jatkaa sukuyhdistyksen jäsenten esivanhempien tarinaa kertomalla edellä mainitun avioparin lasten ja näiden perhekuntien kohtaloista.

 

Israel ja Maria Charlotta Törnströmin perhekunta

Israel Törnström (1812–1841) tuli vävyksi Oravalan Alitaloon eli Niemelään solmittuaan avioliiton talon tyttären Maria Charlotta Wichtmanin (1812–1891) kanssa. Israel Törnström kuoli varsin nuorena ja Maria Charlotta, "Vihtmanin rusthollerska", eli leskenä 50 vuotta ja huolehti yksinään talonpidostakin 20 vuoden ajan miehensä jälkeen. Avioparille syntyi neljä poikaa, joista kolmas, Klaus Henrik (1839–1861), kuoli nuorena ja perheettömänä. Muut pojat olivat Sven Israel (1836–1906), Bengt Justus (1837–1923) ja Johan Fredrik (1841–1906), joiden elossa olevat jälkeläiset perhekuntineen muodostavat siis Törnström-Hiidenheimo -suku-yhdistyksen jäsenpiirin.

Samalla on aiheellista todeta, että jokaisen avioliiton solmineen veljeksen perhekunnassa saatiin viettää surujuhlaa vuoden 1906 loppupuolella. Bengt Justuksen puoliso Johanna Wilhelmina kuoli elokuussa ja joulukuun lopussa kuolivat neljän päivän sisällä veljeksistä Sven Israel ja Johan Fredrik.

Sven Israel Törnström sekä hänen pojistaan Pentti (Bengt) Henrik ja Artturi (Arthur) Fredrik ottivat vuonna 1906 nimen Hiidenheimo. Pojat Sven Johan Gabriel eli Janne ja Axel sekä tytär Lydia Emilia eivät muuttaneet nimeään, mutta Jannen lapset ja Akselin poika Olli ottivat myöhemmin nimen Hiidenheimo. Bengt Justus ja Johan Fredrik Törnström eivät ole muuttaneet nimeään, eivät myöskään heidän lapsensa.

Sven Israel Törnströmin (Hiidenheimo vuodesta 1906) perhekunta

Sven Israel Törnström (1836–1906) sai vanhimpana poikana vuonna 1864 haltuunsa kotitalon, Niemelän. Hän avioitui Karolina Kristina Tolpon (1839–1923) kanssa, jonka vanhemmat olivat Vihdin Yli-Lankilan ratsutilan omistaja, valtiopäivämies Axel Gabriel Tolpo ja Karolina Sofia Forsström.

Sven Israel Törnströmin tullessa Oravalan isännäksi vuonna 1864 tilan pinta-ala oli noin 162 ha, josta viljelyala oli vain 28 tynnyrinalaa (noin 14 ha). Vetohärkien tilalle tulivat vähitellen hevoset. Puuaurat korvattiin rauta-auroilla ja luonnonniittyjä käännettiin pelloiksi viljaa ja rehukasveja varten. Viljelysala laajeni kolminkertaiseksi, noin 45 ha:iin. 1880-luvulla otettiin käyttöön ruotsinmaalaisen Brusewitzin johdolla 8-jakoinen vuoroviljelys ja alettiin kylvää puna-apilaa rehun saamiseksi. Tilalla siirryttiin karjavaltaiseen maatalouteen. Lehmät olivat olleet alunperin sekarotuisia maatiaislehmiä. Taloon hankittiin kuitenkin ensimmäinen Ayrshire -rotuinen lehmävasikka vuonna 1886 ja Angler -rotuinen sonnivasikka vuonna 1895. Sen jälkeen lehmät olivat varsin monirotuisia, mutta kuitenkin hyvätuottoisia. Oravalan tilalla oli vuonna 1878 Axel Tolpon välittämä voitinki Helsinkiin Sinebrychoffin talouteen ja Pietariin vietiin täysmaitojuustoja. Sven Israel Törnströmin aikana kaikki rakennukset kunnostettiin ja Niemelän vuonna 1861 rakennettu päärakennus korvattiin uudella vuonna 1881.

Sven Israel Törnström oli mukana myös maataloudellisen osuustoiminnan kehittämisessä. Hän oli jo vuonna 1894 perustamassa Vihtiin ns. lehmämeijeriä, jossa talot olivat osakkaina lypsylehmiensä lukumäärän mukaisesti. Vihdin kuntakokous asetti vuonna 1895 toimikunnan tekemään sääntöjä isäntäyhdistykselle eli maamiesseuralle. Toimikuntaan kuuluivat tilanomistajat Hannes Aejmelaeus, H. J. Malmgren, Emil af Hällström ja Sven Israel Törnström. Toimikunnan sääntöehdotus "Wihdin maamiesseuran säännöt" hyväksyttiin joulukuussa 1895 ja ne vahvistettiin toukokuussa 1896. Seuran tarkoituksena oli paikkakunnan väestön siveellinen ja aineellinen edistäminen sekä mm. hyvän sovun rakentaminen isäntäväen ja palkollisten välillä. Jokainen kunnassa asuva hyvämaineinen ja ripillä käynyt henkilö voi päästä seuran hyväksymänä sen jäseneksi.

Sven Israel Törnström oli merkittävä luottamushenkilö Vihdin kunnassa. Hän oli Vihdin Säästöpankin perustajia, sen isännistön ja johtokunnan jäsen. Hän oli jäsenenä senaatin asettamassa kyytilaitoksen ja kestikievarien uudistamista suunnittelevassa komiteassa ja Uudenmaan läänin taksoituslautakunnassa. Hän oli Vihdin kunnallislautakunnan esimies vuosina 1873–1881 ja 1891–1896 sekä kunnan lainajyvästön johtokunnan jäsen vuosina 1884–1899. Talonpoikaissäädyn vaaleissa hän oli kolme kertaa valitsijamiehenä. Sen lisäksi hän oli kunnan paloapukomitean puheenjohtaja, tilattoman väestön palstakassan perustajia ja kunnan maanviljelysrahaston johtokunnan jäsen. Hän oli myös kunnan köyhäinhoitokomitean jäsen vuonna 1880 ja sen jälkeen mukana köyhäintalon suunnittelussa ja perustamisessa. Köyhäintalon toteuttaminen oli tosin asia, jota ajaneet saivat myös paljon moitteita ja pahaa mieltä. Hänelle myönnettiin taloustirehtöörin arvonimi.

Kaarle Soikkeli kirjoitti Artturi Hiidenheimolle 8.1.1907 Sven Israel Törnströmin (kuollessaan Hiidenheimo) kuoleman johdosta: "Isä-vainajasi oli kuin elävä muistopatsas perheessään ja paikkakunnallaan. Harvoin näki siksi määrätysti [luonteenomaisesti] veistettyjä kasvonpiirteitä kuin hänellä, joita ystävällinen hymy jokaista kohtaan pehmensi eläviksi. – En voi kyllin ihailla sitä tasapainoa ja sitä itsensäilytystä, jolla hän otti nykyajan vastaan. En koskaan huomannut hänen pyrkivän luottamustoimiin ja kunniavirkoihin, en. Hänellä nähtävästi oli se suuri elämänoppi jo opittu, ettei nim. meitä oikeastaan tarvita – kyllä maailma pyörii omaa rataansa ilman meitäkin. – Harvoin näkeekin isävainajasi kaltaista miestä, joka osasi kykynsä ja voimansa niin punnita, joka ei edes turhan kunnian vuoksi säilyttänyt viimeiseen asti toimia, joita hän ei syystä tai toisesta olisi voinut kunnolla täyttää."

Sven Israelin puoliso Karoliina Kristiina Hiidenheimo (Törnström, o.s. Tolpo) toimi Oravalan Niemelän emäntänä melkein 40 vuotta. Hänen taloon tullessaan silloisella Fammulla, Maria Charlotta Törnströmillä eli "Vihtmanin rusthollerskalla" oli yhä voimakas vaikutus Oravalan perheyhteisöön. Artturi Hiidenheimo kertoo: "Vihtmanin rusthollerskalla oli vielä eläkkeelle ruvettuaan ja siirryttyään salipykninkiin asumaan talon keittiössä oma tuolinsa, jolla ei kukaan muu istunut. Sen hän siirsi milloin millekin sopivaksi katsomalleen paikalle, eikä kellekään olisi pälkähtänyt päähänkään pyytää häntä siirtämään tuoliaan."

Nuoren emännän asema ei ollut aluksi kadehdittava. Artturi Hiidenheimo jatkaa: "Kun äitini tuli miniäksi taloon, vaadittiin häneltä paljon, ja varsinkin alkuaikoina seurattiin kaikkia hänen töitään tarkasti. Anoppi kai pelkäsi kaiken valtansa luisuvan nuoren emännän käsiin, ja ajan tapa vaati sitäpaitsi miniän tiukalla pitämistä. Mutta pohjaltaan oli Fammu hyvin kiintynyt miniäänsä. Se ilmeni esimerkiksi Fammun tavattomana huolestumisena, jos äitini sattui sairastumaan. Silloin hän heti keitti hyvät kahvit miniälleen, sillä kahvia hän piti parhaimpana lääkkeenä kaikkiin tauteihin." Osaamisellaan, ahkeruudellaan ja palveluvalmiudellaan Karoliina saavutti pian anoppinsa ja muidenkin luottamuksen. Hän oli itse vähään tyytyväinen, avulias ja iloitsi aina vilpittömästi kanssaihmistensä menestyksestä.

Avioparilla oli kaikkiaan yhdeksän lasta, joista kuusi eli aikuisiksi, nimittäin Sven Johan Gabriel eli Janne (1862–1925), Amanda Karoliina (1869–1947, oo Hallamaa), Aksel Anders (1871–1933), Lydia Emilia (1873–1945), Pentti Henrik (1875–1918) ja Artturi Fredrik (1877–1956). Lapsena kuolivat Amalia Charlotta (1864–1869), Lydia Fredrika (1866–1869) ja Agnes Elisabet (1880–1893).

Janne Törnströmin perhekunta

Janne Törnström (1862–1925) kävi Harjun maanviljelyskoulun kurssin ja toimi sen jälkeen tilanhoitajana useammalla suurtilalla. Hän osti vuonna 1906 Vihdissä olevan Irjalan tilan veljeltään Artturilta, joka oli ostanut sen vuonna 1905 kamarijunkkari Ernst Linderiltä. Janne Törnström avioitui Elin Mobergin (1868–1928) kanssa. Avioparilla oli neljä lasta, Ester Elisabet, Martta Helena, Sven Erik (Eero) ja Irja Meeri Elina.  

Janne Törnström hoiti Vihdissä useita kunnallisia ja seurakunnallisia luottamustehtäviä. Hän oli myös mukana Pellervo-Seuran toiminnassa, mm. jäsenenä komiteassa, joka suunnitteli osuustoiminnallisen karjakaupan tarkoituksenmukaista järjestämistä, ja komiteassa, joka oli asetettu neuvottelemaan suunniteltujen karjanmyyntiosuuskuntien perustamisesta. Vuonna 1916 hän oli puheenjohtajana seuran vuosikokouksessa.

Ester Elisabet (1899–1964) ja Martta Helena (1903–1951) olivat naimattomia.

Sven Erik (Eero) Hiidenheimo (1900–1943) omisti isänsä jälkeen Irjalan päätilan vuoteen 1943 eli kuolemaansa asti. Hänen tyttärensä on Marja-Liisa Ranta (1943–, oo Salo).  

Irja Meeri Elina Hiidenheimo (1910–1990) omisti Irjalan päätilan veljensä Eeron kuoleman jälkeen. Irja Hiidenheimon ensimmäisestä avioliitosta Tauno Marnelan kanssa syntyi poika Juha (1938–) ja toisesta avioliitosta Aatto Huttusen kanssa syntyivät lapset Leo Johannes (Hannu) (1945–) ja Irja Helena (1947–).

Amanda Karoliina Törnströmin perhekunta

Amanda Karoliina Törnström (1869–1947) valmistui kansakoulunopettajaksi ja avioitui Hugo Pietari Hallamaan (1867–1951, aik. Häyrén) kanssa, joka oli myös kansakoulunopettaja ja toimi myöhemmin vakuutusalalla. Avioparilla oli kaksi lasta Rakel ja Rafael.

Rakel Hallamaa (1892–1955) solmi avioliiton Arvo Emmanuel Jalaksen (1885–1943, aik. Blomstedt) kanssa. Avioparin lapset ovat Arvo Jaakko Juhani (1920–1999), Lea Kaisa Karoliina (1923–, oo Perkoila) ja Terttu-Liisa (1927–, oo Vainio).

Rafael Hallamaan (1895–1963) ensimmäisestä avioliitosta Kirsti Hyvärisen kanssa syntyivät lapset Eeva Elina (1923–, oo Ahto), Marja Helinä (1924–, oo Heikinheimo), Liisa (1925–, oo I Larsen, oo II Walden) ja Heikki Antti Rafael (1933–1955), sekä toisesta avioliitosta Maire Löfbergin kanssa tyttäret Riitta (1937–, oo Ekholm) ja Leena (1939–, oo Markkanen).

Aksel Törnströmin perhekunta

Aksel Anders Törnström (1871–1933) luki lääkäriksi ja toimi kunnanlääkärinä, rautatielääkärinä ja piirilääkärinä. Hän avioitui Elna Emilia Boströmin (1874–1938) kanssa. Avioparilla oli kaksi lasta, Kerttu ja Olli.

Kerttu Törnström (1902–1967) solmi avioliiton Gunnar Tobias Bergin (1896–1976) kanssa. Avioparille syntyivät lapset Antti Olavi (1925–1942), Marja-Leena (1930–, oo Bergqvist) ja Erkki Juhani (1933–).

Olli Hiidenheimo (1913–1980, aik. Törnström) avioitui Helmi Kallis Aromaan (1920–1987) kanssa. Heidän lapsensa ovat Sirkka-Liisa (1943–1996, oo Hellevaara), Matti Antero (1946–) ja Pekka Ilmari (1951–).

Lydia Emilia Törnström

Lydia Emilia Törnström (1873–1945) toimi vanhainkotien johtajattarena ja suurtalouksien taloudenhoitajana. Hän oli perheetön.

Pentti Henrik Hiidenheimon (Törnström vuoteen 1906) perhekunta

Pentti Henrik Hiidenheimo (1875–1918) kävi Harjun maanviljelyskoulun. Hän osti Nummelta lähes rappiolle joutuneen Jakovan tilan vuonna 1898 ja kehitti siitä nykyaikaisen ja tuottavan maatilan. Jakovan tilan pinta-ala oli noin 350 ha, josta metsää noin 200 ha ja peltoa noin 150 ha. Pentti Hiidenheimo avioitui Ida Maria Malmgrenin (1881–1945) kanssa. Miehensä kuoltua Ida Hiidenheimo hoiti perikunnan hallussa ollutta Jakovan tilaa lähes 30 vuoden ajan. Pentti Hiidenheimo oli merkittävä maataloudellisen osuustoiminnan kehittäjä ja kunnallinen luottamushenkilö. Pentti oli alusta pitäen mukana Pellervo-Seuran toiminnassa. Hän oli tilintarkastajana vuodesta 1906 ja johtokunnan jäsenenä 1908–1918. Johtokunnassa toimiessaan Pentti kuului sen 1914 asettamaan metsäasiain valiokuntaan. Vuoden 1915 alusta Pentti oli Pellervo-Seuran ja perustettujen karjanmyyntiosuuskuntien yhteisessä komiteassa, joka suunnitteli yhteistoiminnan kehittämistä ja saamista viljelijöiden omiin käsiin. Pentti kuului Artturin kanssa 1916 kokoontuneeseen Pellervo-Seuran neuvottelu-kuntaan, Pentti johtokunnan jäsenenä ja Artturi Hankkijan edustajana.  Omalla paikkakunnalla Pentti oli Nummen osuusmeijerin ja osuuskassan perustajia ja johtokunnan jäsen, Nummen osuuskaupassa perustajajäsen ja hallituksen puheenjohtaja. Hän oli myös Suomalaisen puolueen kansanedustaja vuosina 1914 ja 1917 valituissa eduskunnissa. Hän kuului molemmilla valtiopäivillä maatalousvaliokuntaan. Pentti Hiidenheimo oli Suomalaisen puolueen puoluevaltuuston jäsen, mutta ei tullut valituksi siihen enää 1917. Hänet valittiin eduskunnan hajottamisen jälkeen 1917 Suomalaisen puolueen Uudenmaan läänin piiritoimikuntaan. Hän oli pakinoitsija Observerin kertoman mukaan mukana kansanpuolueen perustavassa kokouksessa. Hän kuoli 16.2.1918 Nummella punaisten murhaamana. Avioparilla oli 15 lasta, joista kuusi eli aikuiseen ikään.

Avioparin lapsista Helena Maria Mirja (1900–1988) ja Anja Maria (1905–1986) olivat naimattomia.

Mauri Hiidenheimon (1904–1980) aviopuoliso oli Eva-Liisa Borg (1910–1974). Heidän lapsensa ovat Hannu (1935–1942), Heli Johanna (1937–), Eeva Ilona (1938–), Eljas (1939–1940) ja Pentti (1941–).

Irma Hiidenheimo (1916–2004) avioitui Mikko August Vaskelan (1914–1971) kanssa. Avioparin lapset ovat Timo Mikko Olavi (1943–), Merja-Maija Kaarina (1946–) ja Kersti Irma Kristiina (1947–2002).

Maija Hiidenheimo (1918–) avioitui Taisto Antti Artturi Aarnion (1916–2004) kanssa. Heidän lapsensa ovat Aino-Maija Tuulikki (1953–), Leena Kristiina (1954–) ja Kaisa Johanna (1954–).

Pentti Hiidenheimo (1918–1992) avioitui Aili Aliisa Viinikaisen (1921–) kanssa. Avioliitosta syntyivät lapset Päivi Aili Maria (1949–, oo Salmenpohja), Pentti Heikki Samuli (1951–) ja Pekka Seppo Juhani (1955–). Heistä viimeksi mainittu isännöi nykyään Jakovan päätilaa.

Näiden kuuden lapsen lisäksi perheeseen syntyi yhdeksän lasta, jotka eivät eläneet aikuiseen ikään. He olivat Laura Maria (1901–1902), Elsa Maria (1902–1910), Annikki Helena (1907–1907), Laura Helena (1907–1907), Kyllikki Helena (1907–1907), Heikki Olavi Nuutti (1910–1923), Osmo Olavi Nuutti (1910–1925), Kauko Salomon (1912–1912) ja Jouko Salomon (1912–1922).

Artturi Hiidenheimon perhekunta

Artturi Fredrik Hiidenheimo (1877–1956), veljeksistä nuorin, kävi hänkin Harjun Maanviljelyskoulun ja jäi viljelemään kotitaloaan Oravalan Niemelää. Salmela oli siirtynyt Karénin suvulta lyhyen välivaiheen jälkeen vuonna 1918 tehtailija Emil Pakkalalle, joka rakennutti sinne Hopeaniemen talon. Artturi Hiidenheimo osti Salmelan vuonna 1929, Hopeaniemen tonttia lukuun ottamatta, ja liitti sen Niemelään, jolloin muodostui jälleen yhdistetty Oravalan tila. Sen kokonaispinta-ala oli nyt 305 ha, josta oli metsää noin 180 ha, peltoa noin 99 ha ja viljeltyä laidunta noin 10 ha.

Oravala oli Artturi Hiidenheimon omistuksessa ja viljelyksessä vuoteen 1942, jolloin hän jakoi sen neljän lapsensa kesken. Artturi Hiidenheimo avioitui vuonna 1900 Fanny Maria Naema Ojasen (1874–1928) kanssa. Hänen toinen puolisonsa vuodesta 1929 oli Sofia Elisabeth (Elli) Tavastähti (1883–1950, aik. Tawaststjerna). Artturi Hiidenheimolla oli ensimmäisestä avioliitosta kuusi lasta, toinen avioliitto oli lapseton.  

Artturi Hiidenheimon elämästä ja Oravalan vaiheista hänen aikanaan on tekeillä yksityiskohtainen elämäkerta (kirjoittaja Arno Forsius, arvioitu valmistumisaika toukokuu 2002), joten jätän hänen elämänkuvauksensa tässä vain muutaman maininnan varaan. Artturi Hiidenheimosta tuli pian Vihdin Säästöpankin pitkäaikainen toimitusjohtaja sekä kunnan ja seurakunnan monitoiminen luottamushenkilö. Hän oli myös voimakkaasti mukana maatalouden osuustoimintaliikkeen lukuisissa järjestöissä ja niiden perustamissa teollisuus- ja liikeyrityksissä. Kunnallinen toiminta vei hänet valtakunnalliseen politiikkaan ja Kansallisen Kokoomuspuolueen kansanedustajaksi vuosina 1919–1926. Hän sai kunnallisneuvoksen arvonimen vuonna 1924. Artturi Hiidenheimo siirtyi 1920-luvulta alkaen lisääntyvästi pankki-, vakuutus- ja liiketoiminnan vaikuttajaksi. Siinä hänen kannaltaan ehkä tärkeimmät yhteisöt olivat Kansallis-Osake-Pankki, Vakuutusyhtiö Aura ja Oy Olkkala. Artturi Hiidenheimo on tukenut huomattavasti monia kulttuurielämään kuuluvia hankkeita ja hän on ollut myös Törnström-Hiidenheimo -suvun keskushahmo ja sukuperinteen kokoaja.

Ensimmäisestä avioliitosta syntyivät seuraavat lapset:

Fanny Maria Törnström (1901–1901) kuoli heti syntymänsä jälkeen.

Saara Margareta Elisabet (1902–1988) Hiidenheimo avioitui Eiler Forsiuksen (1897–1951) kanssa. Heidän lapsensa ovat Arno Fredrik Voldemar (1929–) ja Raimo Eiler (1931–).

Fanny Marianna Kristiina (Kirsti) Hiidenheimo (1905–1993) avioitui Rolf Robert Fagermanin (1901–1983) kanssa. He ottivat myöhemmin nimen Rantapuu. Avioparin lapset ovat Klaus Robert Artturi (1936–), Markus Rolf Artturi (1939–), Kai Kaarle Artturi (1942–) ja Kristiina Marjatta (1947–, oo Hyryläinen).

Juuri Antti Artturi Hiidenheimo (1907–1944) avioitui Aira Amalia Oravalan (1906–1988) kanssa. Avioparille syntyivät lapset Heikki Antti Ylermi (1934–1990), Riitta Helena Kristiina (1938–, oo Karvonen), Virpi Liisa Marjatta (1940–, oo Soine) ja Aira Marja Annikki (1943–, oo Saaren-Seppälä).

Marja-Maija Helena Hiidenheimo (1909–1979) oli naimaton.

Pirkko-Liisa Mariatta Hiidenheimo (1911–1996) solmi avioliiton Reino Ritvalan (1900–1979, aik. Lundell) kanssa. Heidän lapsensa ovat Arja Helka Marjatta (1941–, oo Teramo), Saija-Liisa Marjaana (1942–, oo Pousar), Reino Jyrki Juhani (1943–) ja Mervi Kirsti Annikki (1945–, oo Partio).

Bengt Justus Törnströmin perhekunta

Bengt Justus Törnström (1837–1923) avioitui vuonna 1863 Vihdissä Johanna Wilhelmina Olinin kanssa (1837–1906), jonka vanhemmat Kustaa Fredrik Olin ja Johanna Maria Carberg omistivat Kaharlan Jaakkolan tilan. Bengt Justus ja Johanna Wilhelmina Törnström muuttivat heti avioliiton solmimisen jälkeen Pusulaan, josta Bengt Justus Törnström oli ostanut talon, ilmeisesti vuonna 1863. Jaakkolan ja Niemelän omistajasuvut olivat sukulaissuhteessa myös Sven Israel Törnströmin kautta, sillä tämän puolison Karolina Kristinan isä Axel Gabriel Tolpo oli avioitunut Karolina Sofia Forsströmin kanssa, jonka äiti Maria Johanintytär Carberg oli kotoisin Jaakkolasta. Veljekset Sven Israel ja Bengt Justus Törnström olivat siis naimisissa pikkuserkusten kanssa.

Jaakkolan isäntänä oli vuosina 1861-1872 Johanna Wilhelmina Olinin veli Karl August Olin, joka oli naimisissa Johanna Kristina Degerthin kanssa. Karl August Olin ei pystynyt maksamaan sisarosuuksiaan ja niin hän luopui Kaharlan Jaakkolan tilasta sekä siihen liittyneistä Länsi- ja Itä-Killin tiloista.

Vuonna 1872 suoritetussa jaossa Karl August Olin ja Johanna Kristina Degerth saivat Länsi-Killin tilan, kun taas Jaakkola ja Itä-Killi tulivat Bengt Justus ja Johanna Wilhelmina Törnströmille. (Länsi-Killin Olinit ovat suomentaneet nimensä Orakoskeksi.) Bengt Justus Törnström oli Kaharlan Jaakkolan ja Itä-Killin isäntänä vuosina 1872–1908. Avioparin ainoa lapsi, tytär Ida Wilhelmina (1876–1933), syntyi Vihtiin palaamisen jälkeen, 13 vuoden kuluttua avioliiton solmimisesta. Yhdistetyn Kaharin tilan pinta-ala oli noin 257 ha, josta oli metsää noin 207 ha ja peltoa noin 50 ha.

Bengt Justus Törnström oli Vihdin Säästöpankin varatilintarkastaja vuonna 1878 ja isännistön jäsen vuosina 1885–1914. Hän oli huomattava yksityinen "pankkiiri", jolla oli kymmeniä velallisia. Johanna Wilhelmina Olinin kuoleman jälkeen pidettiin 19.10.1906 perunkirjoitus ja sen mukaan Jaakkolan talosta oli ulkona olevia saatavia 35 kpl yksityisiltä henkilöiltä ja yksi talletus Vihdin Säästöpankissa. Velallisia olivat mm. Bengt Justus Törnströmin veli Sven Israel Törnström ja tämän pojat Akseli, Pentti ja Artturi Törnström. Saatavia oli korkoineen yhteensä 161 990,76 mk. Tilan arvoksi oli merkitty 60 000 mk. Pentti Törnströmin velka oli suurin, ja se oli otettu ajankohdan perusteella Jakovan tilan ostamista varten. Artturilla oli yksityisen velan lisäksi kahden muun henkilön kanssa yhteinen velka, nimistä ja ajankohdasta päätellen otettu Hiidenrannan Osakeyhtiölle kansanopiston rakennuksen laajentamista varten.

Bengt Justus Törnströmillä ja Johanna Wilhelmina Olinilla oli vain yksi lapsi, tytär Ida Wilhelmina (1876–1933). Tämän aviomieheksi ja Kaharlan Jaakkolan isännäksi tuli vuonna 1908 hänen serkkunsa Viktor Valdemar Törnström (1883–1971), Johan Fredrik Törnströmin poika Snappertunasta. Näin Israel ja Maria Charlotta Törnströmin suku jatkui Kaharlan Jaakkolassa kahden pojan jälkeläisten kautta.

Valdemar Törnström oli ollut nuoruudessaan kolmisen vuotta Yhdysvalloissa, kuten myös hänen kolme veljeään, jotka jäivät sinne pysyvästi. Valdemar palasi Yhdysvalloista Snappertunaan hoitamaan kotitaloa isän voimien vähentyessä. Kun isä kuoli joulukuun lopuilla 1906 ja kotitalo myytiin vuonna 1907, oli Valdemar kysynyt töitä mm. Oravalasta. Lydia Törnström oli neuvonut hänet Kaharlan Jaakkolaan, jossa Valdemarin setä Bengt Justus olikin avun tarpeessa. Valdemar muutti Vihtiin lokakuussa 1907 ja avioitui kesäkuussa 1908 serkkunsa Ida Wilhelmina Törnströmin (1876–1933) kanssa. Kaharlan Jaakkola siirtyi silloin nuorenparin omistukseen ja he pitivät tilaa vuoteen 1933 saakka.

Ida ja Valdemar Törnströmin perhekunta

Vaikka Viktor Valdemar Törnström tulikin Kaharlaan vävyn ominaisuudessa, kerrotaan hänen elämänsä vaiheista tässä yhteydessä.  

Uunio Saalas kertoo rahankeräysmatkaltaan Turun suomalaisen yliopiston hyväksi vuonna 1919: "[Valdemar] Törnström, Hiidenheimon serkku, joka kauan oli asunut ruotsalaisella paikkakunnalla ja vasta äskettäin [vuonna 1907!] muuttanut Vihtiin, puhui hyvin virheellistä suomea, mutta oli mielipiteiltään aika tasapuolinen, ehkä pikemminkin suomalaisuuteen kallistuva, ja hänen vaimonsa oli suomenkielinen."

Valdemar Törnström oli mukana paikkakunnan luottamustehtävissä. Hän oli Vihdin Säästöpankin isännistön jäsen 1915–1948, Vihdin kirkkovaltuuston jäsen 1919–1936, Jokikunnan kulmakunnan edustaja raittiuslautakunnassa vuonna 1921 ja Vihdin Maanviljelijäin Kauppaosakeyhtiön osakas 1929. Hän oli pitkäaikainen lautamies ja sai herastuomarin arvon. Hänen harrastuksiaan olivat metsästys ja visakoivusta valmistetut puutyöt, sukkien ja lapasten kutominen, verkkojen solmiminen sekä valokuvaus (hänellä oli iso jalustalla varustettu laatikkokamera).

Valdemar Törnström oli innokas suojeluskuntalainen. Hän oli Suojeluskunnan (toisen) ryhmän jäsen 1919 (Vihdin kirkonkylän ympäristössä), ryhmän johtajana oli Eero Törnström. Valdemar Törnström kuului mm. Vihdin Suojeluskunnan hallitukseen (1923-?) ja varajäsenenä esikuntaan (1925–1933?). Hän oli Suojeluskunnan esikunnassa vuonna 1931 päättämässä tontin ostamisesta Suojeluskuntatalolle.

Valdemar oli keväällä 1918 punaisten vankina Vihdin kirkolla Roineen talossa pari viikkoa kahden miehen vartioimana. Hän pääsi vapaaksi, luvattuaan käydä kerran viikossa ilmoittautumassa Jokikunnan kaupassa. Myöhemmin hänet vangittiin uudelleen ja vietiin Riihimäelle punaisten vankilaan. Siellä hänet aiottiin eräiden muiden kanssa murhata räjäyttämällä erään sillan mukana, mutta silta räjähti ennenkuin vangit tulivat sille. Siinä vaiheessa Valdemar pääsi karkuun ja pakeni Snappertunaan. Sieltä hän palasi "kapinan" päätyttyä Jokikunnalle. 

Talvisodan aikana hän opasti Vihdin kirkonkylässä lottia puhelinkeskuksen käytössä, toimi useita viikkoja puhelinkeskuksen päivystäjänä ja kutoi 40 paria villasukkia. Välillä hän nukkui pöydällä, kunnes lotat toivat sinne rautasängyn. Hän oli myös vartiopäällikkönä Niemenkylän (Paksalon?) sillalla jatkosodan aikana. Valdemar oli oppinut puhelinkeskuksen hoitamisen Kaharlan Jaakkolassa, koska Jokikunnan keskus oli ollut Jaakkolassa muutaman vuoden ajan.

Valdemar ja Ida Törnströmillä oli kaksi tytärtä:

Margaretha (Greta) Törnström (1909–2006) avioitui Uno Sireniuksen (1902–1967) kanssa, joka tuli isännäksi Kaharlan Jaakkolaan (myöh. Kahari). Avioparin lapset ovat Ritva Margareta (1932–), Aarno Pentti (1933–2005), Kari Juhani (1937–), Pirkko Maire (1939–, oo Hinkkanen), Jarmo Antero (1948–), Arto Sakari (1948–) ja Tero Olavi (1951–). Aarno Sireniuksen poika Marko pitää nykyään Kaharin tilaa vuodesta 1996 alkaen.

Magdalena (Lena) Törnström (1911–2001) oli perheetön.

Johan Fredrik Törnströmin perhekunta

Törnströmin veljeksistä ainoastaan Johan (Janne) Fredrik Törnström (1841–1906) siirtyi pysyvästi kotipitäjänsä Vihdin ulkopuolelle. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Adolfina Loberg (1837–1870), jonka vanhemmat olivat ratsutilallinen Anders Martin Loberg ja Ulrika Åström Lohjan kirkonkylästä.

Johan Fredrik Törnström hankki vuonna 1866 omistukseensa huutokaupalla Östergårdin tilan Snappertunan Thorsössä ja muutti Vihdistä Snappertunaan toukokuun alussa 1866 ensimmäisen puolisonsa kanssa. Tila oli ollut alunperin Uudenmaan rakuunarykmentin everstin verotalo. Tilan pinta-ala oli noin 214 ha, josta metsää noin 170 ha ja peltoa noin 14 ha. Adolfina Törnström on kirjoittanut vuonna 1869 Oravalaan Karolina Kristina Törnströmille tämän lapsen (Amalia Charlotta S 1864 tai Lydia Fredrika S 1866) kuoleman johdosta. Adolfina Törnström kertoi saaneensa itse pitkäaikaisen ja kivuliaan sairauden (tuberkuloosi), josta ei näyttänyt olevan toipumisen toiveita. Hän kuolikin siihen jo seuraavana vuonna.

Ensimmäisen puolisonsa kuoltua Johan Fredrik Törnström solmi vuonna 1870 avioliiton juuri 16 vuotta täyttäneen Erika Wilhelmina Boxströmin (1854–1940) kanssa, joka oli kotoisin Snappertunasta. Tämän vanhemmat olivat Alexander Magnus Boxström (S 1816 Snappertuna) ja Johanna Erika Emelie Ström (S 1823 Snappertuna), jotka viljelivät Box eli Boxby -nimistä tilaa samannimisessä kylässä.

Johan Fredrik Törnström oli Snappertunassa kirkkovaltuuston jäsen vuosina 1880–1884, kunnallislautakunnan jäsen vuosina 1875–1877 sekä kuntakokouksen puheenjohtaja vuosina 1896–1898. Vuonna 1891 hän ehdotti yhdessä A. V. Berglundin kanssa kiinteän koulun perustamista saaristoon Svartbäckiin. Johan Fredrik Törnström oli ilmeisesti osaomistajana laivassa (valtameripriki Atlanta), jonka pääomistaja oli hänen vaimonsa veli Alfred Leonard Boxström.

Johan Fredrik Törnström kuoli Snappertunassa joulukuun lopussa 1906, kolme päivää myöhemmin kuin vanhin veljensä Sven Israel. Johan Fredrik Törnströmin kuoltua perheen oli myytävä Östergårdin tila. Leskeksi jäänyt Erika Wilhelmina Törnström muutti lokakuussa 1907 Tammisaareen yhdessä lastensa Unon, Rudolfin ja Dagmar Xenian kanssa. Pojista Karl Fredrik oli muuttanut Tammisaareen jo helmikuussa 1902. Kotona olleista lapsista vanhin, Viktor Waldemar, muutti lokakuussa 1907 Vihtiin, kuten jo aikaisemmin on kerrottu.

Ensimmäisestä avioliitosta syntyi kaksi poikaa, jotka kuolivat molemmat aivan pienenä Snappertunassa. Nämä olivat Karl Johan (1867–1868) ja Wilhelm Mikael (1869–1869).

Toisesta avioliitosta syntyi yksitoista lasta:

Eufemia Erica Törnström (1871–1948), muutti Snappertunasta Valkealaan heinäkuussa 1896. Hän oli meijeristi ja avioitui rautatieläinen Karl Wilhelm Enbäckin (1874–1937) kanssa. Avioparin lapset ovat Margit Cecilia (1900–1954) ja Tekla Margaretha (1901–). Margit Cecilia Enbäck avioitui Selim Torsten Leinon (1885–1947) kanssa ja heillä oli poika Karl Torsten Leino (1919–1942). Tekla Margaretha Enbäck avioitui Matti Ranisen (1892–1960) kanssa. Heidän lapsensa ovat Aino-Kaarina (1921–, oo Kosonen) ja Eero Matti (1927–).

John Johan Törnström (1873–1957) muutti Snappertunasta Bromarviin syyskuussa 1897 ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin (Ohio), jossa hän toimi rakennusalalla. Hänen aviopuolisonsa Evy Eleonora Lindholm (1880–1929) oli kotoisin Snappertunasta. Perhe käytti Yhdysvalloissa nimeä Tornstrom. Perheen lapset olivat Dagny (1905–1973), Walter Sven (1908–1985), Ella (1911–1995) ja Bruno John (1915–1996). Perhekunnan nykyiset jälkeläiset (vuonna 2000) ovat tiedossa.

Axel Joachim Törnström (1876–1893) oli merimies.

Ida Elisabet Törnström (1878–1970) muutti Snappertunasta Valkealaan helmikuussa 1906. Hän oli myöhemmin tekstiilikauppiaana Tammisaaressa. Hän oli naimaton.

Henrik Wilhelm Törnström (1880–?) muutti myös Yhdysvaltoihin (Florida). Hänellä oli (norjalainen?) puoliso, etunimeltään Doris. Perhe käytti Yhdysvalloissa nimeä Tornstrom. Avioparilla oli ainakin yksi poika, Leonard. Perhekunnan nykyinen tilanne (vuonna 2000) ei ole tiedossa, mutta jälkeläisiä yritetään tavoittaa.

Viktor Valdemar Törnström (1883–1971) muutti Vihtiin lokakuussa 1907, avioitui kesäkuussa 1908 serkkunsa Ida Wilhelmina Törnströmin (1876–1933) kanssa ja tuli isännäksi Kaharlan Jaakkolaan (nyk. Kahari) Vihdin Jokikunnalla, kuten aikaisemmin on mainittu. Hänestä kerrotaan enemmän Bengt Justus Törnströmin perhekunnan yhteydessä.

Karl Fredrik Törnström (1885–1912), muutti Snappertunasta Tammisaareen helmikuussa 1902. Hän oli merimies ja kuoli 27 vuoden ikäisenä. Hän oli naimaton.

Agnes Zalfen Törnström (1887–1907) kuoli nuorena Snappertunassa. Hän oli sairaanhoitaja.

Uno Törnström (1890–1964) muutti äitinsä kanssa Snappertunasta Tammisaareen lokakuussa 1907. Hän toimi myöhemmin Tammisaaressa halkokauppiaana. Hän oli naimaton.

Rudolf Törnström (1893–1963) muutti äitinsä kanssa Snappertunasta lokakuussa 1907 Tammisaareen ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin (Mayfield Heights, Ohio). Hänen puolisonsa etunimi oli Anna (1889–1979). Perhe käytti Yhdysvalloissa nimeä Tornstrom. Avioparilla oli yksi poika, Ralph (1918–1998). Hänen perhekuntansa nykyinen tilanne (vuonna 2000) on tiedossa.

Dagmar Xenia Törnström (1897–1980) muutti äitinsä kanssa Snappertunasta Tammisaareen lokakuussa 1907. Hän oli sairaanhoitaja ja avioitui Toivo Alexander Karlssonin (1889–1968) kanssa. Heidän poikansa Kaj-Ulf Mikael Karlsson (1935–) avioitui Ritva Sinikka Nurmen (1934–) kanssa ja avioparin lapset ovat Robert Mikael (1956–1977), Nina Marianne (1964–) ja Christina (1967–).

Henkilötietoja on päivitetty huhtikuussa 2009, mutta kaikki muutokset eivät ole varmastikaan tulleet tietoon.

Arno Forsius

Kirjallisuutta:
Brenner, O.: Snappertuna. En kustbygds hävder. Del II, Efter 1809. Hangö 1975.
Pousar, J.: Vihdin Säästöpankki 1876–1976. Vihti 1976
Saalas, U.: Muistelmia lapsuuteni ja nuoruuteni ajalta. Porvoo 1963
Sirenius, Ritva, haastattelutietoa Greta Sireniukselta 1999

Takaisin Historiaa-sivulle